Lakiasiaintoimisto Kirsi Sallinen

Lakiasiaintoimisto Kirsi Sallinen Yhteystiedot, kartta ja reittiohjeet, yhteydenottolomake, aukioloajat, palvelut, arvostelut, kuvat, videot ja ilmoitukset Lakiasiaintoimisto Kirsi Sallinen, Oikeuspalvelu, HämeenKatu 10 B216, Riihimäki :ltä.

Tämä taas oli minusta hyvä kirja. Jotenkin omakohtaisista kokemuksista ja hyvin kirjoitettu. Avasi monia asioita. Postaa...
20/08/2026

Tämä taas oli minusta hyvä kirja. Jotenkin omakohtaisista kokemuksista ja hyvin kirjoitettu. Avasi monia asioita.

Postaan näitä siksi, että samaten kuin monet ongelmat voidaan medikalisoida ruumiillisiksi sairauksiksi, ne voidaan myös oikeudellistaa, m***a se ei korjaa itse ongelmaa. Se pitää korjata muulla tavoin.

Olen kuullut tästä paljon, m***a en ole koskaan lukenut. Viikko sitten näin tämän kirjastossa tyrkyllä ja päätin lainata...
10/08/2026

Olen kuullut tästä paljon, m***a en ole koskaan lukenut. Viikko sitten näin tämän kirjastossa tyrkyllä ja päätin lainata. Paljon hyviä pointteja: kuinka tunnistaa asia, mitä vaikutuksia sillä on ja miten siitä voi toipua jne. Koska narsisteja on monenlaisia, niin kaikki ei päde kaikkiin.

Ja jos joku yrittää sanoa, että ei ketään voi diagnosoimatta väittää narsistiksi, niin ei voikaan. Narsisti tuskin edes helposti menee diagnosoitavaksi. Itsessään voi kuitenkin tunnistaa oireita ja lievittää omaa kärsimystään. Esimerkiksi minäpystyvyyden puuttuminen, mistä kirjassa puhutaan, on ainakin ihan selvä oire. Itsetuntovaikeudet, rajojen puuttuminen jne.

Kirja tarjoaa myös vertaintukea, koska narsisti yrittää pitää julkisivunsa kunnossa, pysyä virheettömänä suurimman osan silmissä. Et ole välttämättä hullu, vaikka toisinaan siltä tuntuu. Asian monesti sisäistää vasta, kun sen itse kohtaa ja moni ei kohtaa tai tajua kohtaavansa.

Itse en ajatellut, että oli ihan paras kirja, m***a mukiinmenevä ja yleistajuinen.

19/07/2026

Otin yhteydenottolomakkeen pois sivuilta. Tiedoksi.

Yksi keskeinen kognitiivinen vinouma jäi käsittelemättä, ainakin suuremmalti: Dunning-Kruger-vaikutus. Siinä on useiden ...
21/06/2026

Yksi keskeinen kognitiivinen vinouma jäi käsittelemättä, ainakin suuremmalti: Dunning-Kruger-vaikutus. Siinä on useiden lähteiden mukaan kyse siitä, että ne, jotka tietävät aiheesta vähiten, ovat itsevarmimpia aiheen suhteen, koska eivät tajua, kuinka vähän tietävät. Yhdessä lähteessä (Scientific American) kuitenkin todettiin, että tämä ei pidä paikkansa. Ihmiset tajuavat kyllä, kuinka vähän tietävät, m***a yliarvioivat tietonsa suhteessa muihin. Ajattelevat siis silti tietävänsä enemmän kuin suuri osa muista, vaikka tietävätkin tietävänsä vähän. Kun tieto sitten lisääntyy, itseluottamus karisee, sillä ihmiset alkavat tajuamaan, kuinka paljon sellaista on, mitä he eivät tiedä. Päätepiste on huijarisyndrooma eli ihmiset epäilevät omia kykyjään ja tietojensa laajuutta.

Ehkä tämä toteutuu yhteiskunnassa yleisemminkin niin, että jos ei tiedä mitään mielenterveysongelmista tai työttömyydestä tai ympäristöongelmista yms., niin kuvittelee olevansa suurempi asiantuntija kuin asiantuntijat tai kokemusasiantuntijat. Tätä ehkä vahvistaa se, että netti on tietoa täynnä ja kuka tahansa voi kuvitella olevansa asiantuntija missä aiheessa tahansa. Sillä, ettei tietoa ymmärrä eikä osaa laittaa kontekstiin, ei ole väliä. Lisäksi joillain ei ole kykyä itsereflektioon ja sen myöntämiseen, ettei ehkä tiedä kaikkea. Vain sen avulla voi ylipäätään kehittyä. Jos luulee tietävänsä kaiken, ei edes etsi tietoa, koska miksi vaivautua.

Englanniksi esimerkiksi

Encyclopedia Britannica
https://www.britannica.com/science/Dunning-Kruger-effect

Psychology Today
https://www.psychologytoday.com/us/basics/dunning-kruger-effect

Scientific American
https://www.scientificamerican.com/article/the-dunning-kruger-effect-isnt-what-you-think-it-is/

The least skilled people know how much they don't know, but everyone thinks they are better than average

12/06/2026

Olen lukenut viime aikoina vanhoja Lakimies-lehtiä kannesta kanteen. Samalla tulee luettua eri oikeudenaloihin liittyviä juttuja. Siinä puuhassa törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin kognitiivisista vinoumista. Hiukan yllättävää, m***a mielenkiintoista. Ajattelin hiukan referoida artikkelia, koska sisältö oli ihan yleishyödyllistä tietoa.

Eli

ihmisten ajattelu ei ole vapaa kognitiivisista vinoumista. Tieto vääristyy aivoissa ihmisten sitä edes tajuamatta. On olemassa esimerkiksi vahvistusvinouma eli ihmiset huomaavat paremmin tiedon, joka tukee ennakkokäsityksiä, kehystämisvaikutus eli esittämistapa vaikuttaa siihen, miten tieto nähdään, laumavietti eli tietoa ollaan taipuvaisia tulkitsemaan samalla tavalla kuin muut aikaisemmin, saatavuusvinouma eli muisti ja kokemukset vaikuttavat tulkintaan, monimutkaisuusvinouma eli pyritään monimutkaistamaan yksinkertaisia ongelmia (vaikka artikkelin tekstissä kyllä mielestäni sanotaan toisin päin) ja ankkurointivinouma eli keskitytään tiettyihin asioihin. Nuo sain ainakin poimittua tekstistä.

Vinoumat ja kognitiivisten prosessien kaksoisprosessiteoria liittyvät toisiinsa. Kognitiivisten prosessien kaksoisprosessiteorian mukaan ajattelu jakautuu kahteen osaan, joista toinen on nopeampi ja tiedostamattomampi ja siinä kognitiiviset vinoumat ovat yleisempiä ja toinen osa aivoista on hitaampi ja rationaalisempi ja se pystyy paremmin taistelemaan kognitiivisia vinoumia vastaan, m***a se ei silti estä niitä kokonaan. Rationaalisen ajattelun lisääminen eri tavoin vaikuttaa vinoumia vähentävästi, m***a vinoumiin voidaan vaikuttaa myös erilaisin prosessuaalisin keinoin eli esimerkiksi siten, että eri henkilöt pohtivat samaa ongelmaa eri (oikeus)asteissa. Muita keinoja on lisäksi mielen pitäminen avoinna. Jos ratkaisu keksitään ensin intuitiivisesti ja sitten pyritään löytämään sille perustelut, ei pohdita aidosti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tekstissä on termi näennäisrationaalisuus, jolla viitataan tähän. Oikean ratkaisun tekemistä vaikeuttaa, jos päätöksentekijällä on ratkaisupakko. Silloin ratkaisu on tehtävä, vaikka siitä ei ole varmuutta. Kokeneenkaan asiantuntijan intuitiivisesti ensimmäiseksi löytämä ratkaisu ei aina ole paras.

Tekoälyn todetaan vahvistavan inhimillisen päättelyn ongelmia, koska sitä koulutetaan ihmisten päättelyn, jota ei kokonaan tunneta, avulla. Ihmisen kokemuskaan ei kokonaan vapauta kognitiivisistä vinoumista: luottamus omaan objektiivisuuteen voi vaivata myös kokeneita asiantuntijoita, jolloin he eivät tunnista oman päättelynsä vinoumia.

(Siina Raskulla: Oikeuden vaakaa kalibroimassa: kognitiiviset vinoumat ja oikeudellinen ratkaisutoiminta. Lakimies 3-4/2025, s. 604-618.)

03/06/2026

Minulle tarjottiin jo toisen kerran ihan pienen ajan sisällä verkkosivujen tekoa uusiksi. Varmasti olisivat paljon selkeämmät ja hakukoneystävällisemmät, m***a tässä nyt ovat raatorehelliset syyt, miksi en usko, että mikään markkinointifirma tai verkkosivujen suunnittelija pystyy tekemään sivut. En ole henkilöhistorialtani mitään oletusten mukaisen juristin mukaista ja markkinointifirmat ja muut ihmiset yleensä toimivat näiden oletusten varassa, vaikka ne eivät pitäisi paikkansa. Sivut eivät näyttäisi minulta. Juristeja koskee tietty skeema, johon liitetään ominaisuuksia, joita minulla ole. Ennen kaikkea en ole osa juristeihin liitettyä kisällioppimisen perinnettä, joten en ole mallioppinut, kuinka jokin asiakirja tehdään tai asia hoidetaan. Joudun selvittämään sen ja pohtimaan sitä uusien asioiden kohdalla joka kerta erikseen. Lisäksi resurssini ovat varsin rajalliset moniin juristeihin verrattuna. Muuta henkilökuntaa ei myöskään ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etten osaisi mitään. Vahvuuteni ovat vain eri.

Henkilönä olen pientilallis- ja teollisuustyöntekijäsuvuista Hämeestä ja Karjalasta. Isäni oli vielä evakko, nipin ja napin. Olen ainoa lapsi. Päiväkodin sijasta olin isoäidilläni hoidossa. Leikin siis ennen koulua lähinnä yksin pientilan pihapiirissä. Koulussa jouduin lopulta luokan kiusaajan silmätikuksi. Hänellä oli varsin räiskyvä ja äänekäs äiti, joten hän jäi ehkä kotona varjoon ja huomasi, että koulussa sai huomiota olemalla kiusaaja, joten hän suolsi vuosien ajan älyttömiä loukkauksia ja muut oppilaat sitten nauroivat kuorossa pelosta tai muusta määrittelemättömästä syystä. Hänellä oli tietenkin myös yllyttäjä ja sivustatuen tarjoaja, jolla oli omat syynsä. Kiusaajani äitiä juhlittiin juuri aivan mahtavana tyyppinä ja yllyttäjä on päätynyt kiertoteiden, joihin kuului ainakin teologi, jälkeen terapeutiksi. Tällä kaikella on merkitystä myöhemmin.

Valmistuttuani ylioppilaaksi en oikein tiennyt, mitä tehdä. Vanhempieni mielestä minun paikkani oli kauppaopistossa, ehkä koska yliopisto tuntui heille itselleen vieraalta ja oudolta paikalta. Jos halusin yliopistoon, äitini mielestä oikeustieteellinen oli toivottava vaihtoehto, koska se oli ehkä hänelle taas tutuinta. Hänen työpaikallaan oli juristeja. Minun käsitykseni mukaan juristit olivat kuitenkin selkärangattomia lieroja. Kävin kuitenkin Pykälän valmennuskurssin, m***a kirjojen lukeminen oli tuskaa, enkä muista, sainko niitä luettua edes kertaakaan. Seuraavana vuonna päätin hakea johonkin, joka kiinnosti, sanoi kuka mitä tahansa. Vaihtoehdot olivat uskontotiede ja historia. Valitsin uskontotieteen, koska vaikka en ole koskaan ollut uskonnollinen pientä rippikoulun jälkeistä vaihetta lukuun ottamatta, syyt ihmisten uskonnollisuuteen kiinnostivat ja uskonnon merkitys ihmisille ylipäätään. Valitsin siis humanistisen ja uskontotieteen.

Valmistumisen jälkeen hain pari vuotta turhaan töitä. Itkin autossa, kun kuulin, että pääsen haastatteluun vuokrafirmaan kaupan kassalle. Kelpaamattomuuden tunne oli ollut todella musertava. Ostin parina vuonna oikeustieteellisen pääsykoekirjat, m***a en saanut luettua niitä. Kolmantena vuonna jaksoin lukea ne pari kertaa läpi ja jäin pisteen päähän pääsykoerajasta. Seuraavana vuonna pääsin sisään. Luin kirjat läpi toisen kerran yksin samassa talossa, jossa olin ollut lapsena isoäidilläni hoidossa. Seurasin iltaisin ja öisin ikkunasta epäluuloisesti viereisellä rakenteilla olevalla asuntoalueella hämärässä ja pimeässä liikkuvia autoja. Univaje yms. johti siihen, että tärisin jotenkin sisäisesti ennen pääsykoetta, m***a kokeessa pystyin keskittymään, kun ajatukset pystyi keskittämään tiettyihin asioihin.

Oikeustieteellisen jälkeen en hakenut alan töitä edes vuotta. Hain seuraavana vuonna kauppakorkeaan, vaikka olin lukion jälkeen ajatellut, että se olisi vihonviimeinen paikka, mihin hakisin. Tällä kertaa en uskaltanut edes ensin kertoa asiasta kenellekään. Häpesin asiaa, m***a en tiennyt, mitä muuta tehdä. Pääsin sisään, vaikka meinasin kuolla janoon ja ajatukset olivat puuroa, koska kukaan ei ollut kertonut, että pääsykokeessa ei saanut olla edes vesipulloa ja en ollut pitänyt mahdollisena, ettei sitä saisi olla. Koulussa valitsin sitten maisterivaiheessa järkevimmän tuntuisen erikoistumisalan eli taloushallinnon, en eniten kiinnostavaa eli logistiikkaa.

Valmistumisen jälkeen sama laulu toistui. Suoritin asianajajatutkinnon. Löysin juuri käytännön vaiheen opettajien palautteet. Painotettiin hyviä vuorovaikutustaitoja. Itse muistan parhaiten sen, että oli hauskaa väitellä toisten kanssa. Sitä harvoin pääsee tekemään. Sai kerrankin oikein luvan kanssa perata muiden argumentteja osiin. En päässyt työhaastatteluihin. Minulla ei ollut taaskaan suosittelijaa, koska en tunne ihmisiä. En halunnut/halua keksiä sellaista päästäkseni haastatteluun. Lopulta perustin toiminimen ja olen opetellut asioita itse. Olen kitkutellut. Ainoa muun kuin opiskelun/koulutuksen yhteydessä tapaamani juristi hoki, että kyllähän sinä tiedät, millaista se on, kun on koko ajan kiire. En tiedä. Muutama vuosi sitten hakeuduin terveyskeskuksen kautta itse terapiaan pariksi vuodeksi. Minulla oli kova kiire päästä terapiaan, joten en miettinyt ehkä asiaa niin paljon kuin olisi pitänyt. Yksi terapeutin ehdotuksista oli, että mene uudestaan opiskelemaan, koska ihmiset klikkiytyvät opiskelujen alussa ja siten saa ystäviä. Kun ehdotin opiskelua sairaanhoitajaksi, hän totesi, ettei sinusta sellaiseksi ole. Hän sitten ehdotti opiskelua sosionomiksi. Opiskelinkin suunnilleen puolet sosionomin tutkinnosta, m***a totesin, että ammattikorkeakoulu tuntui opiskelupaikkana mahdottomalta. En osannut olla oikeanlainen ja ajatella oikealla tavalla. Siellä se tuntui olevan tärkeää. Tuntui, että ihmisiä muokattiin tietynlaisiksi. Klikkiytyminenkään ei onnistunut.

En ole koskaan osannut pelata yhteiskunnan pelejä, eikä enää oikein kiinnostakaan. En ymmärrä esim. valehtelua tai itsensä blingaamista tai hypettämistä. Ihmiset ovat sisimmältään, mitä ovat. Mikään kuorrutus ei muuta ketään toiseksi.

Häpeä on saanut minut lähinnä olemaan hiljaa ja mahdollisimman näkymätön. Silloin ihmiset monesti täyttävät aukot omilla kuvitelmillaan. Tai olen avautunut ja kertonut asioita tosi avoimesti. Luin kirjastossa jostain aihepiirin lehdestä, että tämä on tyypillistä emotionaalisesti keskenkasvuisten vanhempien lapsille. Ei ole mitään rajoja, koska vanhempi ei ole kunnioittanut niitä. Tärkeä virstanpylväs on ollut se, että olen oppinut viime vuosina hiukan kuuntelemaan itseäni ja omaa intuitiotani ja asettamaan rajoja. Ennen vain yritin suojata itseni paniikissa toisilta ihmisiltä, jotka koin uhaksi. Olen tosin myös vetänyt puoleeni ihmisiä, joilta pitikin suojautua. Ehkä teen niin vieläkin, m***a toisin tuloksin. En enää mene niin helposti paniikkiin. Tie on ollut pitkä.

Oodin portaikko. Jatkuu ylös asti.
21/05/2026

Oodin portaikko. Jatkuu ylös asti.

11/05/2026

Seuraava on ihan tajunnanvirtaa eli ei kannata ottaa näitä kovin tosissaan. Ehkä enemmän siltä kannalta, millaisia asioita on ehkä hyvä ottaa huomioon, kun pohtii asioita oikeudelliselta kannalta. Ja että asioiden määrittely on tärkeää, että osaa sijoittaa ne oikeaan kategoriaan ja soveltaa oikeita säännöksiä. !NÄMÄ EIVÄT SIIS OLE MITÄÄN NEUVOJA!

Lähtökohta oli, että mietin tänään korvausvastuuta taloyhtiössä (Olen vielä toistaiseksi sellaisen hallituksessa.) ja vahingonkorvausvastuuta yleisemminkin

Vahingonkorvausvastuu voi perustua erilaisiin säännöksiin. Vahingonkorvaus sopimuksen ulkoisissa tapauksissa perustuu yleensä Vahingonkorvauslakiin, joka nojaa tuottamukseen ja tahallisuuteen.

Vahingonkorvauslaki määrittää myös sen, mikä on työnantajan ja työntekijän vastuu, jos työssä aiheutuu vahinkoa ulkopuolisille. Ensi sijassa vastuussa on yleensä/aina työnantaja. Jos työntekijän tuottamus on lievää, hän ei ole ollenkaan vahingonkorvausvastuussa.

Lisäksi se määrittää myös, mitä vahinkoja korvataan. Puhtaat varallisuusvahingot korvataan vain poikkeustapauksissa (julkisen vallan käyttö ja rikos).

Jos vahingon kärsijä on myötävaikuttanut vahinkoon, sitä voidaan sovitella, samoin kuin jos vahingon aiheuttaja on jotenkin syyntakeeton esim. mielisairauden vuoksi tai nuori (?). Ainakin joissain tapauksissa. Minusta esim. jotkut nuoret tuhopolttajat on tuomittu tosi isoihin korvaussummiin. M***a ehkä tahallinen rikos on eri asia.

Toisin kuin Vahingonkorvauslaissa, joissain erityislaeissa säädetään vahingonkorvausvastuusta, joka on riippumatonta tuottamuksesta. Kyseessä on yleensä jokin erityisen vaarallinen toiminta kuten ydinvoimalat.

Taloyhtiössä sekä hallituksella (kokonaisuutena vai yksittäin, siinäpä kysymys. Asian voisi tietysti tarkistaa, m***a en nyt sitä tee.) että isännöitsijällä on huolellisuusvelvoite. He voivat joutua vastuuseen myös yhtiölle aiheutuneesta vahingosta. Pääasiallisen isännöitsijän ja isännöintiyhteisön kesken korvausvastuun luulisi jakautuvan samaan tapaan kuin työntekijän ja työnantajan. Myös yksittäinen osakas voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos tekee vaikka jotain virityksiä, jotka aiheuttavat vahinkoa muihin asuntoihin.

Korvausvastuu Kauppalain mukaan eli kyse on korvausvastuusta sopimussuhteissa. Muistaakseni Kuluttajansuojalaissa on aika samantapaisia periaatteita. Lähtökohta on se, että tavaran pitää olla sopimuksen mukainen ja jos ei ole, on siinä virhe. Samaten se pitää toimittaa, silloin kun on luvattu. Esim. viivästyksestä aiheutuneet vahingot pitää korvata. Ainoastaan jokin ylitsepääsemätön, ennakoimaton ja kiertämätön este voi vapauttaa vahingonkorvausvastuusta. Vahingonkorvausvastuu liittyy siten sopimuksen täyttämiseen ja siinä olleiden häiriöiden korvaamiseen. Tavara pitää vastaanotettaessa tarkistaa ja virheestä pitää reklamoida kohtuullisessa ajassa. Myyjä voi sitten korjata virheen, toimittaa uuden tavaran jne. Jos tämä ei onnistu, kauppa voidaan purkaa. Tavaraa on vaikkapa ollut vain yksi kappale ja se jäi jyrän alle.

Sopimussuhteessa voidaan muistaakseni korvata myös puhtaita varallisuusvahinkoja toisin kuin sopimuksen ulkoisissa suhteissa.

Tärkeää on siis, mitä on sovittu.

Vahingonkorvausvastuu voi siis perustua eri säännöksiin, jotka toimivat kaikki hiukan eri lailla ja soveltuvat eri tilanteisiin. Ensimmäinen tehtävä on niiden määrittely oikein, että tietää, mitkä säännökset soveltuvat.

Aika hieno ajatus. Piti oikein ottaa kuva. Huomasin vasta tänään, kun vein kukkia haudalle.  Riihimäen hautausmaalla muu...
10/05/2026

Aika hieno ajatus. Piti oikein ottaa kuva. Huomasin vasta tänään, kun vein kukkia haudalle. Riihimäen hautausmaalla muurin, jolle voi viedä kynttilöitä muualle haudatuille, takana.

Tänään on lehdet täynnä kaikkea äitienpäiväsisältöä, m***a päivä voi olla monella vaikea monestakin eri syystä.

Kohta lienee aika palata siihenkin, että ihmiset eivät huomaa asioita, joista on paljonkin merkkejä, jos ne menevät vast...
20/04/2026

Kohta lienee aika palata siihenkin, että ihmiset eivät huomaa asioita, joista on paljonkin merkkejä, jos ne menevät vastoin heidän olettamuksiaan, m***a ensin hiukan persoonallisuushäiriöistä, joiden koko olemassaolo tuntuu olevan vastoin joidenkin ihmisten olettamuksia.

On ihmisiä, jotka eivät pelaa sääntöjen mukaan. Tämä tuntuu tulevan toisinaan yllätyksenä. Näiden ihmisten olemassaolosta on hyvä tietää, kuten myös aleksitymiasta, joka on eri asia, tosin ehkä osin päällekkäinen. Ikään kuin erotteludiagnoosi. Isoäitini äiti kuoli, kun hän oli lapsi, joten en olisi yllättynyt, jos hän olisi ollut aleksityminen, m***a hän kuitenkin yritti tehdä asiat oikein, joten ehkä hän ei ollut mitään muuta.

Tässä siis avuksi muutama määritelmä.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö = sopeutumattomuus yhteiskunnan sääntöihin, välinpitämättömyys toisten oikeuksia kohtaan, impulsiivisuus ja katumuksen puuttuminen (tämän alle kuuluvat siis sekä psykopaatit että sosiopaatit, joilla on sekä keskenään samoja että keskenään erilaisia piirteitä) https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01409

Narsistille ei löytynyt omaa määritelmää terveyskirjastosta. Persoonallisuushäiriöiden yhteydessä se määriteltiin suuruuskuvitelmiksi, voimakkaaksi ihailun tarpeeksi ja empatian vähäisyydeksi. Lisäksi mainitaan, että henkilö on kateellinen, ylimielinen ja pyrkii käyttämään muita häikäilemättä hyväkseen. Valta-asemaan hakeutumalla henkilö pyrkii suojaamaan avutonta itsekokemusta. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

Itse olen nähnyt narsisteja jaoteltavan esimerkiksi julkinarsistiin, piilonarsistiin, yhteisölliseen narsistiin ja pahantahtoiseen narsistiin. Nämä voivat näyttää päälle päin hyvin erilaiselta, m***a ydin on sama.

Sadisti = tästä ei löytynyt Terveyskirjaston artikkelia, m***a sen sijaan mtv3:n kattava artikkeli, jossa myös selitettiin, miksi se ei ole virallisissa tautiluokituksissa, vaikka sen olemassaolo sinänsä tunnustetaan. Sadismissa on kyse siitä, että saa nautintoa henkisen tai fyysisen kärsimyksen aiheuttamisesta toiselle. Mitään muuta syytä toimintaan ei välttämättä ole. Seksuaalinen sadismi on vain yksi sadismin muoto. Mielenkiintoisia esiintymismuotoja ovat mm. toisten nöyryyttäminen ja alentaminen muiden läsnä ollessa, ihmisten kärsimyksestä huvittuminen ja vallassaan olevien ihmisten kohteleminen kovin ottein. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisina-tyoskennellyt-ihmissusi-raiskasi-ja-murhasi-kymmenia-naisia-sadistit-onnistuvat-katkemaan-sairautensa-jopa-perheeltaan/8139444

(Aleksitymia = Lääkärilehden artikkeli aleksitymiasta vuodelta 2007, hiukan vanha, m***a mielenkiintoinen. Aleksitymialle on siis käsittääkseni tyypillistä kyvyttömyys tunnistaa omia ja muiden tunteita ja se on melko yleistä Suomessa. Artikkelissa puhutaan 10 %:sta. Osa aleksitymiasta on synnynnäistä, osa myöhemmin esimerkiksi traumojen seurauksena kehittyvää. Mitä vanhempi ikäluokka on kyseessä, sitä yleisempää aleksitymia ihmisillä on. Tähän ovat vaikuttaneet esim. eri sukupolvien erilaiset kokemukset, kuten vanhempien sukupolvien kokemukset sodasta ja vanhempien kuolemasta lapsuudessa. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/suomalaiset-sukupolvet-ja-aleksitymia/ )

Aleksitymian esiintyvyydestä Suomessa on tehty vain muutama väestötutkimus. Varsinkaan aleksitymian ja iän välistä yhteyttä ei ole riittävästi tutkittu. Tavoitteenamme oli tutkia aleksitymian ja iän välistä yhteyttä sekä tarkastella saatuja tuloksia sosiologi J. P. Roosin sukupolviteor...

Osoite

HämeenKatu 10 B216
Riihimäki
11100

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Lakiasiaintoimisto Kirsi Sallinen :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Oikopolut

Jaa

Kategoria